Blogi: Voisiko sote- ja maakuntauudistuksessa olla kysymys tästä(kin)?

Muutoksen tarkastelua kokeilukulttuurin näkökulmasta

Sote- ja maakuntauudistus on jättimäinen uudistus. Se herättää monenlaisia perusteluja, kritiikkiä, tuntemuksia, mielipiteitä ja ajatuksia. Näissä on jotain erilaista kuin tavis-muutoksessa. Kysymyksiä, joita muutoksen varrella kuulee, ovat, miksi muutosta ei ole valmisteltu loppuun saakka, miksi sitä ei ohjata vahvemmin valtakunnallisesti, mitä tämä tarkoittaa, mitkä ovat seuraukset ja vaikutukset?  Nämä ovat ohjauskulttuurin kysymyksiä. Ohjauskulttuurissa ”ohjaaja” määrittelee päämäärän ja stepit sinne, ja hänellä on myös vastuu. Kokeilukulttuurissa päämäärää ja askeleita sinne määritellään yhdessä annetuissa raameissa, jolloin osallisuus ja vastuut ovat kollektiivisempiä. Elämme ohjauskulttuurin murroksessa.

Väylän viitat täsmentyvät matkan varrella

Jos tarkastellaan sote- ja maakuntauudistuksen prosessia, keskeisiä näkökulmia prosessissa näyttäisivät olevan ainakin seuraavat elementit.
1) Ensiksikin lait on valmisteltu niin väljästi, että niitä voidaan tarkentaa ja muuttaa. Lait ovat laajoilla lausuntokierroksilla ja näyttäisi siltä, että lausuntoja myös luetaan ja lakeihin tehdään muutoksia niiden pohjalta. Samoin asiantuntijoiden näkökulmia kuullaan ja niillä näyttää olevan vaikutusta. Prosessiin näyttäisi kuuluvan, että koko prosessin ajan tehdään korjausliikkeitä ja tarkennuksia.
2) Toiseksi lainsäädäntöprosessissa syntyy tällä tavalla raamit, joiden varassa kukin maakunta tekee omannäköisensä sote-maakuntauudistuksen. Selvää toteuttamistapaa tai päämäärätilaa ei ole määritelty. Vaihtoehdot voivat olla monenlaiset ja erilaiset.
3) Kolmanneksi ihmiset lopulta toteuttavat uudistuksen, ja siitä tulisi syntyä kansalaisille sujuvaa arkea. Malli on ”väljä ehdotus – kritiikki – muutos ja tarkennus”. Perinteinen malli ”päätös- kritiikki – kritiikin perustelut” ei näytä pätevän tässä muutoksessa. Se vaikuttaa myös poliittiseen keskusteluun.

Kokeilukulttuurin kolme näkökulmaa

Yllä mainitut näkökulmat kuulostavat hyvin samantapaisilta kuin Anu Vehviläisen teksti VN:n sivulla, jossa hän kuvaa kokeilukulttuuria. Hänen mukaansa kokeiluohjelma toimii kolmella tasolla:
1) strategisella tasolla,
2) kumppaneiden tasolla (kokeilutoiminta, joka edistää hallitusohjelman tavoitteita ja jossa valtioneuvoston tuki on tarpeen, mutta jota toteutetaan kunnissa, maakunnissa, järjestökentällä ja elinkeinoelämän toimijoiden keskuudessa) ja
3) ruohonjuuritasolla eli kansalaisyhteiskunnassa.
(http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/digitalisaatio/karkihanke4)

Miten tämä tulisi tehdä vai mikä kaikki voi olla mahdollista

Jos muutosta tarkasteleekin kokeilukulttuurin näkökulmasta, se tarkoittaisi, että säädöspohjaan tehtävien muutosten tulisi mahdollistaa kokeiluja. Vehviläisen mukaan ”kokeiluilla tavoitellaan innovatiivisia ratkaisuja, parannetaan palveluita, edistetään omatoimisuutta ja yrittäjyyttä sekä vahvistetaan alueellista ja paikallista päätöksentekoa ja yhteistyötä kansalaislähtöisiä toimintatapoja hyödyntäen”. Tällöin uudistuksessa tulisikin etsiä ”raamien ulkoreunat” ja hakea niiden sisältä uusia ja innovatiivisia tapoja tehdä asioita. Se tarkoittaa osallistamista, osallistumista, kokeiluosaamista ja uudenlaista tapaa tarkastella asioita. Ohjauskulttuurissa kysytään, miten tämä tulisi tehdä (oikein), kokeilukulttuurissa kysytään, mikä kaikki on mahdollista.

Kokeilukulttuuri kirkastaa asiakkuuden merkityksen

Kokeilukulttuurin ymmärtäminen auttaa myös muutoksen keskellä toimimista. Kokeilu ei ole jotain, mikä on itseni ulkopuolella. Olen itse kokeilukulttuurin keskellä, mikä tarkoittaa, että on aika osallistua, vaikuttaa, miettiä uusia ratkaisuja ja tehdä yhdessä. Tällöin muutoksen epävarmuus voi parhaimmillaan muuttua myönteisiksi havainnoiksi ja innovatiivisten ratkaisujen etsimiseksi. Kokeilukulttuuri haastaa myös syvimmän merkityksen kirkastamiseen, miksi ja kenelle tätä tehdään. Asiakas on keskiössä ja määrittää muutoksen lopputulemaa. Kokeilukulttuurille on tyypillistä, että prosessi on pysyvää. Korjausliikkeitä ja tarkennuksia, uusia väyliä etsitään koko ajan. Luulen, että tämäkin prosessi jatkuu annettujen deadlinejen jälkeenkin.

Kuvaaja: Tanja Lopez Kuvaaja: Tanja Lopez

KT, FM Päivi Hamarus, Keski-Suomen ELY-keskus,
Keski-Suomen sote-ja maakuntauudistuksen Tutkimus, koulutus, kehittäminen, ennakointi ja innovaatiot työryhmän pj.
paivi.hamarus(at)ely-keskus.fi

Sinua voi ehkä kiinnostaa nämäkin...

Vastausta

  1. Ari Lahtinen sanoo:

    Mitä kaikkea voidaan kehittää kokeilemalla – koko sotea vai osia siitä? Millaisia ja minkä suuruisia soten osia?

    Millaisilla kokeilemisen ehdoilla ja edellytyksillä voidaan ylipäätään lähestyä ihmisen terveyttä? Kuka kantaa vastuun riskeistä, jos kaikki ei sujukaan kuin strömsöössä?

    Entä mikä on kokeilemisen ja tutkimisen välinen ero?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.