Muuttuvassa maakunnassa – maaseudun näkökulmasta

Miesmuistiin kylmimmän kevään ansioista on viljelijälläkin hyvää aikaa vielä malttaa mielensä ja pohdiskella tulevaa. Äitienpäivääkin vietettiin eilen eikä viljelyspuolella ole saatu ainakaan Karstulan korkeudella mitään aikaan. Suotavaa olisi, että kesästä sitten kun se alkaa, tulisi ilmoiltaan suosiollinen.

Viljelijä-yrittäjän työn kehno kannattavuus viime vuosina on jokaisen valveutuneen kansalaisen tiedossa. Maatalouden kannattavuus on ollut jo vuosia laskussa huolimatta muun talouden orastavasta kasvusta. Byrokratiaan liittyvät vaatimukset hakevat vertaistaan kaikkien muiden EU-maiden joukossa. Lisäarvoa tehdylle työlle niin puhtaiden elintarvikkeiden kuin eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi ei kuitenkaan ole herunut. Taistelussa väljemmillä ehdoilla liikkeellä olevien tuontituotteiden kanssa jäädään jatkuvasti hopealle. Heti tässä vaiheessa haluan korostaa, etten elätä haaveita siitä, että maakuntauudistus ratkaisisi em. murheita. Tuleva uudistus voi kuitenkin osaltaan luoda ratkaisuja siihen, miten nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa saataisiin asiat rullamaan kivuttomasti ja jopa vähillä kustannuksilla. Maatalous elää tällä hetkellä tilanteessa, jossa muutokset ovat välttämättömiä.  Yleisesti ottaen olisi kuitenkin tärkeää saada ylläpidettyä edes jonkinlainen omavaraisuus ruoantuotannossa pahan päivän varalle.

Tulevassa maakunnassa viljelijää koskettaa pitkälti maaseutupalvelut- kokonaisuuteen liittyvät asiat. Näistä tärkeimpinä ehkäpä lomitus, maatilapalvelut ja ympäristöterveydenhuolto. Tietysti myös alueiden kehittäminen, luonnonvarat ja liikenne liittyvät oleellisesti viljelijän arkeen. Mitä maajussi odottaa saavansa uudistuksessa, mitkä taas ovat pahimmat skenaariot? MTK on saanut olla aktiivisesti mukana tässä esiselvittelyvaiheessa. On ollut hienoa huomata, että maakuntauudistuksen yhteydessä ollaan oltu halukkaita kuulemaan palvelunkäyttäjää. On varmastikin niin, että tällaisella ryhmällä on näkemystä siitä, mihin suuntaan palveluissa pitäisi mennä. Näiden mielipiteiden huomioon ottaminen jo valmisteluvaiheessa jättää monta turhaa murhetta pois jo alkumetreillä.

Maatalouteen suoraan linkittyviä aiheita on siis useita. Toiset liittyvät viljelijän arkeen löyhemmin joidenkin muiden sidosryhmien ohessa, osa taas ei edes kosketa muita kuin maajusseja. Yhtenä tärkeimmistä nostaisin esille jaksamisen. Tähän kohtaan oleellisesti liittyy lomitus, 24/7 työssään kiinnioleva tarvitsee hengähdystaukoja, jolloin ladataan patterit täyteen tuleviin koitoksiin. Lomituksen keskiössä on työntekevä ammattilainen, lomittaja. Hänen vastuulla on tilan koko elinkeino, eläimineen, rakennuksineen ja koneineen. Jos tämä henkilö ei jostain syystä olisi tehtäviensä tasalla, seuraisi siitä lyhyessä ajassa todella suuret vahingot tilalle. Luottamus siihen, että homma toimii, onkin välttämätön.  Lomituksen toimimattomuus johtaa lyhyessä ajassa tilakohtaisiin ratkaisuihin, joihin kotieläimet eivät enää kuulu. Lomituksen järjestämisvastuu on tällä hetkellä maakunnassamme pitkälti Keuruun kaupungin vastuulla. Maakunnallisella tasolla yksi vastaava järjestäjä riittää myös jatkossa. Paikallisyksiköitä kuitenkin tarvitaan, jotta työntekijöillä on mahdollisuus turvautua johtavaan lomittajaan haastavissa tilanteissa. Viljelijällä on nykyiselläänkään ollut vähän asiaa lomatoimistoon, useat asiat hoituvat puhelimessa.

Elävään maaseutu sellaisena kuin me sen käsitämme, kuuluvat viljelykset peltoineen ja maatalo-miljöineen. Jotta tämä perinne maisema saadaan säilymään, täytyy sen ylläpitäjillä olla taloudelliset resurssit hoitaa ammattiaan. Valitettavasti vähenevä osa viljelijän tilipussista tulee tässä ajassa varsinaisesta tuotetusta ruoasta. Surkeiden tuottajahintojen johdosta suuri osuus tilojen taloudesta tulee peltokasvien viljelyyn ja kotieläimiin liittyvistä erilaisista tukieuroista. Vaikeasta talouden ajasta huolimatta ei tiloja voi jättää täysin kehittämättä. Tämä johtaisi väistämättä näivettymiseen, kerralla ei kukaan voi laittaa vuosikymmenien korjausvelkaa kuntoon. Tarvitaan siis yritystukia, kuten kaikilla muillakin aloilla. On välttämätöntä, että näitä avustuksia arvioimassa ovat henkilöt, jotka ymmärtävät maatalouden erityispiirteet. Heidän täytyy myös suoriutua suuresta työtaakasta ripeästi ilman virheitä.

Eläinten kanssa toimivat joutuvat jossain vaiheessa väistämättä toimimaan eläinlääkärin kanssa. Toimivat eläinlääkäripalvelut ovat elinehto, vain terveet eläimet tuottavat puhdasta laadukasta tuotetta myös määrällisesti oikean määrän. Tietysti myös eläinsuojelulaki määrittää tasoa sille, mikä on eläimille riittävää hoitoa. Eläinlääkäreiden toimipisteet täytyy sijoittaa siten, että palvelu on saatavissa tarpeeksi nopeasti myös virka-ajan ulkopuolella. Tämä on tietysti myös kustannuskysymys tilallisille, pitkiksi venyvät ajomatkat johtavat kohoaviin kustannuksiin matkojen ja työajan muodossa, myös menetyksiä syntyy väistämättä, jos sairaalle eläimelle ei saada hoitoa tarpeeksi nopeasti. Eläinlääkäriverkkoa ei tulevassa uudistuksessa ole vara harventaa. Sen ohessa tulee tarkoin miettiä reuna-alueiden yhteistyötä muiden maakuntien kanssa. Tästä seuraisi tehokkuutta ja kustannustehokkuutta jopa valtakunnanlaajuisesti.

Byrokratia on viime vuosina kehittynyt jatkuvasti monipuolisempaan suuntaan. Tämä kehityskulku ei varmastikaan ole ollut kenenkään intresseissä. Tilanne on kuitenkin päässyt pahaksi, eikä sen korjaamiseksi näytä löytyvän tahtotilaa juhlapuheista huolimatta. Maakuntauudistuksesta ei EU-tason vaateisiin voida vaikuttaa, mutta paikallisesti asioiden sujuvuutta on vara lisätä. Näitä ovat esim. kaavoitus, sekä erilaiset viranomaisten tarkastukset. Tänä päivänä maatiloilla käydään tekemässä valvontaa vaikkapa paloturvallisuuteen ja elintarvikehygieniaan liittyen. Nämä ovat tietysti tärkeitä asioita. Kyseenalaistan kuitenkin trendin, jossa lasku näistä käynneistä on tipahtanut tilallisen laatikkoon. Ei sovi minun järkeeni, että toisen osapuolen tilaama tarkastus maksatetaan viljelijällä. Tilaaja maksaa-periaatteen tulisi toteutua myös virkamiesten omissa toimissa.

Valvontaan ja maataloustoimiston paperisotaan tarvitaan hyviä ihmisiä. Heidän tulee olla palvelualttiita ja ammattitaitoisia. Heidän tulee olla tavoitettavissa siten, että välimatkat eivät johda palveluiden laadun rapautumiseen. Pitkät välimatkat voidaan tietyissä tilanteissa korvata puhelin – ja tietoliikenne yhteyksillä, saavutettavuus on keskiössä. Olisi myös suotavaa, että palvelukokonaisuudet saataisiin yhdestä ja samasta paikasta.

Palvelut ovat kaikkinensa keskittyneet rajusti kaupunkeihin kuluneina vuosikymmeninä. Tämä on tietyllä tapaa epäreilua maaseutua kohtaan, heille jää jäljelle vain maksajan rooli, kun virkamiesten työt keskittyvät. Olisi vain reilua palata hieman tässä kyseenalaisessa kehityksessä taaksepäin ja jakaa työpaikkojen myötä verotuloja myös maakuntiin.

Tässä muutamia ajatuksia uudistuksesta. Olen toiminut maaseutu-asiantuntijaryhmän jäsenenä ja tältä pohjalta katson luottavaisena tulevaisuuteen. Valmisteluja on käyty hyvässä hengessä ja vaikutusmahdollisuudet ovat olleet hyvät. Uskon, että valmistelu jatkuu ja kokonaisuudet hiotuvat yhteen. Lopputuloksesta on tultava niin hyvä, että sitä kestää katsella seuraavat sata vuotta.

Tero Lahti, maidontuottaja Karstulasta,
MTK Keski-Suomen puheenjohtaja

Sinua voi ehkä kiinnostaa nämäkin...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.