”Onko Suomella malttia uudistua?” – Muutosjohtaja valiokunnan kuultavana

Sain tilaisuuden olla asiantuntijana kuultavana eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tiistaina 28.3.2017. Minun lisäkseni asiantuntijoiksi oli kutsuttu muutosjohtajat Markus Sovala Uudeltamaalta, Antti Parpo Varsinais-Suomesta ja Jouko Isolauri Päijät-Hämeestä. Teema oli hyvinkin ajankohtainen eli ”Hallituksen esitys eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi”. Aikaa oli käytettävissä hyvin rajallisesti ja lakikokonaisuus on laaja, joten nostin esiin vain muutamia keskeisiä kohtia.

Kerroin valiokunnalle, että sote- ja maakuntauudistuksen esivalmisteluun on osallistettu poikkeuksellisen laaja joukko ihmisiä. Eri hallinnonalojen asiantuntijoiden keskuudessa vallitsee laaja yhteinen ymmärrys siitä, että nykyisellä hajanaisella mallilla ei pidä jatkaa.

Rajallinen itsehallinto

Maakuntien itsehallinnollisesta asemasta totesin, että se poikkeaa paljon kuntien vastaavasta. Jos edetään nyt ehdotetulla mallilla, maakunnat ja niiden vaaleilla valitut päättäjät tulevat tosiasiallisesti olemaan valtion tiukassa ohjauksessa. Tämä saattaa tulla yllätyksenä uusille maakuntavaltuutetuille, joiden aiempi kokemus yhteiskunnallisesta päätöksenteosta usein tulee kunnalliselta sektorilta.

Maakuntien talous perustuu lähes kokonaan valtion niille osoittamaan rahoitukseen. Maakuntien on järjestettävä sosiaali- ja terveyspalvelut valtioneuvoston vahvistamien valtakunnallisten linjausten ja niitä täydentävien valtioneuvoston maakunnittain määrittelemien strategisten tavoitteiden mukaisesti. Valtion mahdollisuutta ohjata maakuntien palveluiden järjestämistä lisätään nykytilanteeseen verrattuna myös järjestämislakiin sisältyvillä, maakuntien ja sosiaali- ja terveysministeriön välisiä vuosittaisia neuvotteluja koskevilla määräyksillä.

Yhteenvetona itsehallinnollisuudesta totesin, että valtion vahva rooli on maakuntien itsehallinnon ja demokratian näkökulmasta ongelmallinen, mutta se on sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen liittyvän kansalaisten yhdenvertaisuuden sekä julkisen talouden hallintatavoitteiden kannalta perusteltu.

Uutta asennetta ohjaukseen

Kansalliseen ohjaukseen olisi nyt löydettävä keinoja, jotka kannustavat uudenlaisiin järjestämis- ja tuottamistapoihin. Perinteisesti keskushallinto on keskittynyt ennalta määriteltyjen toimintatapojen ja resursointi- ja muotovaatimusten asettamiseen. Ehdotin, että nyt pitäisi mieluummin paneutua asetettujen vaikuttavuus- ja kustannustavoitteiden toteutumisen varmistamiseen. Korostin vielä, ettei valtion ns. putkiohjauksella saa rajata maakuntien ja eri palveluntuottajien mahdollisuuksia kehittää uudenlaisia keinoja asetettujen vaikuttavuustavoitteiden saavuttamiseen.

Järkevällä mallilla kohti järjestämisen ja tuottamisen erottamista

Lakiluonnoksissa on linjattu järjestämisen ja tuottamisen erottaminen toisistaan. Totesin, että parhaimmillaan se vahvistaa demokraattisesti valittujen päättäjien asemaa palveluiden järjestämisessä ja siihen liittyvässä taloudenpidossa. Kun järjestäminen ja tuottaminen aidosti erotetaan, on palveluja mahdollisuus järjestää kansalaisten palvelutarpeiden ja julkisen talouden kantokyvyn pohjalta. Muutoin on vaarana, että palvelut järjestetään tosiasiallisesti kansalaisten palvelutarpeiden sijaan maakuntien oman tuotanto-organisaation kulloistenkin intressien näkökulmasta.

Järjestämisen ja tuottamisen erottaminen on myös edellytys suunnitellun valinnanvapauden toteutumiselle ja toimivien sosiaali- ja terveyspalvelumarkkinoiden synnyttämiselle. Siksi järjestämisen ja tuottamisen erottamisesta tulee pitää kiinni.

Julkisessa keskustelussa oman tuotannon yhtiöittämispakko on saanut paljon kritiikkiä osakseen. Yhtiöittämisvelvoitteen kohdalla tarjosin vaihtoehtoista toimintamallia, mikäli poliittisella tasolla on halua löytää kompromisseja. Ehdotin, että palveluiden tuottajina olisivat maakunnan liikelaitos, maakunnan mahdollisesti muodostamat yhtiöt ja yksityiset yhtiöt ja yhteisöt. Tämä malli ei pakottaisi maakuntaa muodostamaan yhtiötä palveluiden tuottamiseksi, mutta mahdollistaisi sen kaikkialla Suomessa ja erityisesti alueilla, joilla on tai jonne syntyy kilpailua. Akkreditoidut ja hyväksytyt toimijat olisivat oikeutettuja sekä tuottamaan palveluita itse että antamaan määräarvoisia palveluseteleitä, joilla asiakas puolestaan voisi hankkia setelin oikeuttaman palvelun tai palvelukokonaisuuden muilta järjestelmään kuuluvilta toimijoilta.

Tämä malli selkiyttäisi julkisen ja yksityisen toimijan suhdetta ja toisaalta helpottaisi pienten yritysten ja erityisesti kolmannen sektorin toimijoiden pääsyä markkinoille. Ehkäpä kansanedustajat jäivät miettimään tätäkin vaihtoehtoa.

Uudistus vaatii resursseja onnistuakseen

Selkeästi näköpiirissä olevana riskinä toin esille uudistuksen siirtymä- ja käynnistysvaiheen resursoinnin. Muutostyön aliresursointi on todellinen uhka uudistuksen toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamiselle. Resursseista totesin vielä, että uusien maakuntien valmistelusta kunnille aiheutuvat kustannukset on korvattava täysimääräisesti.

Loppuyhteenvedossani totesin, että sote- ja maakuntauudistus ja sitä ohjaava lakiesityskokonaisuus on kokonaisuutena huomattava parannus nykytilaan verrattuna, puutteista huolimatta. Kannustin lainsäätäjiä tekemään päätöksiä. Olisi suuri vahinko, jos esivalmisteluvaiheen hyvä yhteishenki ja vahva sitoutuminen yhdessä tekemiseen yli organisaatiorajojen valuisivat hiekkaan. Totesin, että lainsäädäntö on perusteltua viedä päätökseen joko esitetyssä tai parannetussa muodossa. Mutta samalla kun päätöksiä tehdään, on hyvä henkisesti varautua tarvittavien tarkennusten ja korjausten tekemiseen liikkeelle lähdön jälkeenkin.

Keskustelu oli vilkasta. Hyviä kysymyksiä ja toivottavasti myös hyviä vastauksia kuultiin. Mielenkiintoista nähdä, mitä Suomen suurimmalle yhteiskunnalliselle uudistukselle, sote- ja maakuntauudistukselle, tapahtuu. Erään tunnetun valtiomiehen sanoja mukaillen voisi kysyä: ”Onko Suomella malttia uudistua?” Aletaan olla lähellä ratkaisun hetkiä.

Tapani Mattila
muutosjohtaja, maakuntajohtaja
040 595 0011
tapani.mattila[at]keskisuomi.fi

 

Sinua voi ehkä kiinnostaa nämäkin...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.